Rohkeutta on rakastaa itseään

Meillä kaikilla on asioita, joista haaveilemme. Ehkä ne ovat konkreettisia esineitä, uusi sänky, kaunis koru tai iso ruokapöytä. Tai sitten ne ovat paikkoja ja mielikuvia. Hiekkarantoja, mökkirantoja tai lumisia metsiä. Voimme myös haaveilla piirteistä ja ominaisuuksista, joita toivoisimme olevan itsessämme. Ehkä haaveilemme itsevarmuudesta, aitoudesta, luovuudesta, seikkailunhalusta, puheliaisuudesta, heittäytymisestä tai kärsivällisyydestä.

Olen aina ihaillut, ja myös samalla haaveillut, rohkeudesta. Kyvystä olla oma itsensä tilanteesta, ajasta ja paikasta riippumatta. Kyvystä olla rohkeasti aito itsensä. Rohkeus ei nimittäin tarkoita vain rohkeita tekoja tai uskaliaisuutta. Rohkeutta on monenlaista. Mutta yksi asia on mielestäni erityisen rohkeaa:

On rohkeaa rakastaa itseään. On rohkeaa hyväksyä itsensä. Kokonaan. Ilman ehtoja.

Rakastaa itseään juuri sellaisena kuin tällä hetkellä on, eikä haaveilla tulevasta minästä. Hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin sinä aamuna heräsi, eikä odottaa hyväksyntää muilta tai itseltään myöhemmin. Todellista rohkeutta on kuunnella ja kunnioittaa itseään ja omia haaveitaan, ja rakastaa itseään niin paljon, että toteuttaa omat haaveensa.

Poikaystävälläni on ihana tapana todeta aina välillä, että anteeksianto on ehtymätön luonnonvara. Mielestäni sama pätee rakkauteen ja rohkeuteen. Koska meillä on kyky osoittaa rajattomasti rakkautta, miksemme osoittaisi sitä elämämme tärkeimmälle henkilölle, itsellemme?

Rakkaus tekee meistä rohkeita. Ja kun rakastamme ja hyväksymme itsemme juuri sellaisena kuin olemme, avaamme ovet omaan menestykseemme ja iloisempaan elämään.