Viime keväänä ja kesänä minulla oli monesti sellainen olo, että jonkin täytyy muuttua. Oli kiire, vaikkei oikeasti ollut kiire. Stressasin vaikkei olisi tarvinnut. Oli hauskoja hetkiä, mutten oikein osannut pysähtyä hetkeen ja nauttia siitä.
Olin jo pitkään ollut kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja ravintoasioista, lukenut loputtomasti blogeja ja artikkeleita, mutta en oikein osannut käyttää niissä esiteltyjä ajatuksia omassa elämässäni. Keittiöstä valmistuvat ruuat olivat kyllä pikku hiljaa muuttuneet laadukkaammiksi, ja tehosekoitinta käytin niin usein, että kaikki naapurini varmasti tiesivät sen olemassaolosta. Mutta kaipasin vielä jotain lisää. Pääkoppani kaipasi tuuletusta.
Niinpä muutto ulkomaille tuli juuri sopivaan aikaan.
Opiskelin, asuin uudessa kaupungissa ja matkustelin. Sain uusia ystäviä ja tuttavia, puhuin vieraita kieliä niin paljon, että näin uniakin jo vierailla kielillä. Nauroin, ja joskus itkin. Luin paljon hyvinvoinnista, joogasin, ulkoilin ja pohdin, ideoin ja olin ajatuksissani. Oli virkistävää viettää aikaa yksinään vaikka aluksi se tuntuikin pelottavalta. Sain monia ideoita ja innostuin. Ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa ne ylös.
Pian alkaa taas arki omassa kodissa, tutussa ympäristössä. Tiedossa on virkistäviä mehuja, hyvänolon ruokaa, keveitä ajatuksia ja etenkin uusia tuulia.
Hymyjä sinne, kuullaan pian!
Ei kommentteja